10. huhtikuuta 2012

Oman näköinen elämä?

Ihmisillä on kai useimmiten pyrkimyksenä tai ihanteena elää ”oman näköistä” elämää. Käytännössä kyse on elämäntavoista tai elämäntyyleistä, jotka antavat jotain ihmisille itselleen tai viestivät toisille ihmisille jotakin. Elämäntavasta ja elämäntyylistä puhutaan jonkin verran yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Elämäntapa lienee tiedostamattomampi ja kokonaisvaltaisempi tapa elää, jotain sellaista joka tulee mukana lapsuudenkodista tai kokonaisesta eletystä kulttuuritaustasta, mutta elämäntyyliin kuuluu olennaisena valintojen tekeminen. Elämäntyyli on siis valittu tapa elää. Se on jotakin sellaista, jota ihminen haluaa toteuttaa ja joka miellyttää. Siihen on monesti liitetty erityisesti vapaa-ajan harrastuksia, muodinmukaisia tapoja, kulutustottumuksia ja makuun liittyviä asioita, mutta mitään elämänaluetta ei ole varsinaisesti rajattu pois.

Olen miettinyt, että omalla kohdallani elämäntyyli ei ole ainakaan arkielämän osalta kokonaan tietoisten valintojen tuotos vaan pitkälti myös ominaisuuksieni mukaan tietynlaiseksi ajautunutta. Heikkoa järjestelmällisyyttäni en tunnusta saaneeni kotoani ns. elämäntapana, sillä molemmat vanhempani olivat päinvastoin järjestyksen ihmisiä eikä meillä vallinnut erityistä kiireen tunnetta eikä varsinkaan kodinhoidollista kaaosta milloinkaan. Kaikki hoidettiin ajallaan ja rutiineja oli, ehkä vähän liikaakin. Elämäntyyliin liittyy käsitteenä kuitenkin aika vapauttava sanoma. Me ihmiset ajaudumme monenlaisiin elämäntyyleihin ja arjen kuvioihin, mutta viime kädessä elämäntyyliin sisältyy valintojen mahdollisuus. Itse olen elänyt aikuiselämää oman katon alla noin parikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän boheemisti, mutta kyse on pitkälti siitä, että minä voin valita ja muokata elämääni niin halutessani. Tämä voi kuulostaa naiivilta ja itsestäänselvältä, mutta tästä huolimatta arkiset tapamme ja tyylimme elää elämäämme koetaan helposti aika lukkoonlyötyinä ja vääjäämättöminä.

Meillä ihmisillä on korostuneesti tapana luokitella muiden ihmisten lisäksi oma itsemme. Jollain on mielestään huono matikkapää ja toinen on saanut kuulla, ettei ole käytännön ihminen. Niin ihmisen identiteetti kuin elämäntyylikin on osittain seurausta näistä luokitteluista, jotka eivät kuitenkaan ole täysin objektiivisia arvioita ominaisuuksistamme. Niistä voi tulla jopa itseään toteuttavia ennusteita. Ei ihmisen ole tietenkään pakko yrittääkään toimia taipumustensa vastaisesti, mutta ei niiden varmasti tarvitse ohjata ihmisen elämää kehdosta hautaan ja pahimmillaan torpedoida monia mahdollisuuksia. Ihminen on oppivainen eläin ja jos vähemmän kehittyneistä ominaisuuksista kärsii, niitä voi yrittää harjoittaa. 

Millainen on minun näköiseni elämä? Onko myöhästelijän ja sotkupetterin välillä kaoottiseksi äityvä arkielämä minun näköistäni elämää? Varmasti se on minun näköistäni arkea, mutta kysymys kuuluukin voisiko valittu elämäntyylimme olla hiukan paranneltu versio siitä, miltä me näytämme kapeiden perusominaisuuksiemme kautta. Me kaikki varmasti haluamme olla onnellisia ja elämäntyyliin liittyvillä valinnoilla on siinä iso merkitys. Elämäntyyli ehkä heijastaa jotain mitä me olemme, mutta vielä tärkeämpänä jotakin miksi me voisimme tulla tai haluaisimme tulla. Olen aina tiennyt, että en ole ns. järjestyksen ihminen – tai että olen sitä vain rajatuissa asioissa enkä kokonaisvaltaisesti – mutta kuitenkin minulla on mahdollisuus ja ehkä jopa velvollisuus yrittää muuttaa omaa toimintaani ja joissain puitteissa myös elämäntyyliäni, jos se tekee minut ja perheeni onnellisemmaksi. Minusta ei varmasti koskaan tule "luonnostaan" järjestyksen ihmistä, mutta uskon voivani oppia hoitamaan asiani niin, että järjestäytymättömyydestäni ei enää koidu turhaa harmia ja stressiä. Tällainen uudenlainen arki ja elämäntyyli olisivat sen näköistä elämää, jolta haluan oman itseni näyttävän. Enemmän valintoja kuin ajelehtimista. Enemmän isännän kuin rengin elämää. Ominaisuutemme antavat meille lähtökohdat, mutta eivät määrää tulevaisuutta. Meillä on paljon mahdollisuuksia, niin oman itsemme kuin elämäntyylimme suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti