Autopilotti

Yksi rasittavimmista ominaisuuksistani on se, että ns. autopilotti-toiminto menee itsestään päälle valitettavan usein. Tämä tarkoittaa sitä, että teen asioita niitä edes tiedostamatta. Ajelen kotioloissa automaattiohjauksessa ja kadotan muutamassa sekunnissa helposti lähes kaiken mikä ei ole minussa kiinni. Kaipa tätä voisi kutsua myös hajamielisyydeksi. Saatan vaikkapa suunnitella kirjoittavani jotain muistilistaa kynällä ja päätän käydä ensin vessassa. Tultuani takaisin istun takaisin sohvalle hölmistyneenä. Kynä on kadonnut. Sitten etsin sitä kissojen ja koirien kanssa ja se löytyy jostain matkan varrelta olohuoneen ja vessan väliseltä alueelta.

Aamulla ryhdyin pukeutumaan. Otin sukat kaapista ja totesin, että etsinkin ensin paidan päälleni. Saatoin myös käydä eteisessä hakemassa jotain tai tekemässä jotain. Kun sain paidan ulos kaapista ja ylleni, sukat olivat jo kadonneet ja niiden etsimiseen meni monta minuuttia. Ne löytyivät eteisestä. Ongelmaa kärjistävät tavarapaljous ja kamakasat, jotka häiritsevät ainakin minua näkemästä mitä yksittäisiä tavaroita johonkin röykkiöön sisältyy. Joskus etsin pitkään jotain tavaraa enkä vain näe sitä vaikka se on näkyvillä. Aistit turtuvat liian moniin ärsykkeisiin. (Ainakin minun epäjärjestelmälliset aistini.) Ei meillä aina loju kamakasoja, mutta harmillisen usein kuitenkin. Ja aika usein tulee irrallaan lojuvat tavarat koottua kiireessä pinoksi tarkempaa järjestelyä odottamaan vaikka jonkin tason päälle, mikä ei lopulta ainakaan helpota tavarapaljouden synnyttämää hahmottamisongelmaa.

Autopilottia pystyy vastustamaan vain jos keskittyy todella ankarasti siihen mitä tekee, mikä tietysti on aika kuluttavaa. Keskittyy tietoisesti siihen, että nyt minä lasken tämän kynän tähän ja nyt minä painan mieleeni, että se on tässä. Usein toiminkin näin, jos on jotain erittäin tärkeää muistettavaa työn alla ja pitää vaikkapa muistaa ottaa jotain tärkeää mukaansa. Koen ongelmalliseksi myös kotoa lähdöt, jolloin pitää muistaa useita eri asioita. Sillä aikaa kun haen palautuspullokassin ehdin hukata tai unohtaa lapsen tavarakassin tai roskiksen tai oman kassini. Nykyään olen hoitanut asian niin, että sitä mukaan kun otan käsiini jonkin tavaran tai yleensä kokonaisen nyssäkän, joka on otettava mukaan, laitan sen heti ulko-ovea vasten ja jopa ulko-oven taakse odottamaan. Kasattuani kaikki tavarat yhteen ja näkyville, en ehdi unohtamaan mitään ja olen valmis lähtemään matkaan ilman, että on palattava uudestaan hakemaan jotain. 

Lääkkeeksi määräisin tähän kotiympäristön, josta tavaraa on karsittu isolla kädellä ja jossa kaikella on oma paikkansa. Suurin syy meillä lojuvaan tavaraan on tavaroiden määrän ohella näiden esineiden kodittomuus eli niillä ei ole määrättyä ja loogista paikkaa. Ympäristön harmonisointi ja kiireen ja äkkitilanteiden välttäminen toimimalla ajoissa tuovat oletettavasti riittävästi apua tähän.