Mistä liiallinen tavara tulee?

Mitä on liiallinen tavara? Se on tavaraa, jonka omistaminen synnyttää useammin ahdistusta kuin iloa. Se on joka paikasta pursuilevaa liiallisuutta, jota ilmankin pärjäisi enemmän kuin hyvin. Se on määrittelemätöntä, lajittelematonta ja epämääräistä. Liiallinen tavara on usein roinaa, jota kuvaa aika hyvin englanninkielinen sana clutter. Sitä voisi kaiketi kutsua myös nimillä sälä, tilpehööri ja kama. Kaikki nuo viittaavat arvottomuuteen. Roinan sekaan on toki voinut piiloutua ilahduttavia, arvokkaita ja hienojakin tavaroita, mutta roinan seassa ne menettävät arvokkuutensa ja erityislaatuisuutensa. Seassa on usein myös täysin asianmukaisia esineitä, jotka vaan ovat joutuneet kodittomiksi ja seilaavat ymmällään ympäri kotia.

Mistä tavaraylimäärä syntyy? Tietenkin valtaosa on itse ostettua tavaraa. Näin on minunkin kotonani. Kuten aiemmassa postauksessa totesin, ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen shoppailija yltääkseen liialliseen tavaramäärään, jos tavaraa ei mene toiseen suuntaan. Tarpeettomia tavaroita varmaan jokainen meistä on joskus ostanut, mutta kaikkein tarpeettomimmat tulevat koteihin usein ilmaiseksi. Kaikenlaiset tarpeellisten ostosten tarpeettomat kylkiäiset valtaavat kaapit ja nurkat ja ne tulee otettua vastaan vain, koska ilmaiseksi saatu tavara on muka ihan kuin rahaa saisi. Olen vuosien varrella sortunut ilmaisiin liian monta kertaa, mutta onneksi tämä virta on jo varsin tyrehtynyt nykyisellään. 

Saatua tavaraa ovat myös tarpeettomat lahjat ja peritty tavara. Itselleni on kertynyt ahdistavassa mittakaavassa äitini lahjoittamia tavaroita, joilla ei ole usein juuri mitään käyttöä. Äitini on kirppishai, joka kiertelee todella paljon kirpputoreilla ja löytää sieltä usein minulle jotain, joka on hänen mielestään nättiä. Tavarasta on hyvin vaikea kieltäytyä silloin, kun sen antaja kuljettaa sitä julkisilla liikennevälineillä satojen kilometrien matkan tuodakseen sen vierailunsa aikana minulle. Meillä on esineiden ja vaatteiden suhteen hyvin erilainen maku, joten monesti hänen mielestään ihanat vaatteet tai tavarat ovat sellaisia, joita en itse ostaisi milloinkaan. Hänen omassa kodissaan on varsin vähän tavaraa, joten hän itse mitä ilmeisimmin pystyy hyvin luopumaan tavaroistaan. Jostain syystä itseni on aina ollut valtavan vaikeaa laittaa epämieluinen lahjaksi saatu esine kiertoon. Jonkinlainen velvollisuudentunto ja kunnioitus lahjan antajaa kohtaan estävät minua. Tajuan itsekin tämän ajattelutavan typeryyden, ja tämä onkin yksi niistä asioista, jossa pyrin itseäni edelleen koulimaan. Perittyjä tavaroita minulla on todella vähän. Monilla kuitenkin voi olla se tilanne, että (tarpeettomat) perintötavarat uhkaavat muodostaa suurimman osan koko talouden tavarapaljoudesta. Tietyillä asioilla on mittaamaton tunnearvo, mutta tällaisissa tapauksissa uskoisin, että aivan kaikki nämä tavarat eivät kuulu siihen kategoriaan.

Muutoin tarpeellisten tavaroiden seassa voi tietenkin olla myös rikkinäistä tavaraa, jonka säästäminen yleensä johtuu joko laiskuudesta tai itsepetoksesta. Tavaralle ei joko ole viitsitty tehdä mitään tai sitten sitä uskottelee itselleen, että sen vielä korjaa tai korjauttaa. Tähän olen itse syyllistynyt monesti. Tälläkin hetkellä makuutan kahta tai kolmea housuparia, joissa on rikkinäinen vetoketju. Mahdanko ihan oikeasti koskaan niitä korjauttaa? Rikkinäisten kodinkoneiden suhteen olen ollut jo jonkin aikaa kiitettävästi ruodussa ja niitä on toimitettu elektroniikkakierrätykseen aina tarpeen vaatiessa. 

Yksi hankala tavararyhmä on "tuplat". Tavanomaisin syy taitaa olla se, että kaksi aikuista ihmistä muuttaa yhteen, ja molemmilla on jo arjessa tarvittavat tavarat. Näin ollen monia tavaroita sitten on tuplamäärät. Tätä ongelmaa esiintyy omassa taloudessani edelleen. Emme ole mieheni kanssa kyenneet karsimaan astioita ja aterimia, vaan elämme mahtavan kirjavan ja eriparisen astiaston ja keittiövälineistön kanssa. Ehkä vielä joskus tämän kanssa päästään eteenpäin.

Olkoon tämä nyt alustava postaus tästä aiheesta. Palaan asiaan vielä uudemman kerran ja erittelen tarkemmin mitkä tavarat ja tavararyhmät itse koen ongelmallisiksi tavarapaljouden ja/tai kodin yleisen järjestyksen ja viihtyvyyden kannalta.

Operaatio Parveke

Yksi ahdistava runsaudensarvi taloudessamme on mahtavan laaja ruukkukokoelmani. Olen valitettavasti koonnut lähes koko komeuden parvekkeelle. Ruukkuja on lojunut siellä ja täällä kuten muutakin kamaa ja parvekkeen yleisvaikutelma on ollut sekava, sotkuinen ja ahdas. Viime vuonna ostamani mukavan kevyt ja ilmava sinkkihyllykkökin on pinottu täyteen erilaisia ruukkuja. En ole laskenut niitä mutta kyllä niitä varmaan sata on...

Jaa että mistä nuo kaikki ruukut ovat päätyneet minulle? Vähitellen vuosien varrella, kuuluu se yksinkertainen vastaus. Olen vaihtelevasti harrastanut huone- ja parvekekasvien kasvatusta jo vuosia ja touhua on leimannut se, että joinakin vuosina olen tyytynyt muutamaan kukkaseen ja toisinaan on sitten löytynyt todellinen viidakko niin sisältä kuin parvekkeeltakin. Viidakkovaiheessa on tietenkin tarvittu paljon ruukkuja, joita on hankittu aina tarpeeseen. Välillä kasvit tarvitsevat enemmän tilaa laajentuneille juurilleen ja jos vapaana ei ole ollut sopivan kokoisia ruukkuja, on aina silloin tällöin pitänyt ostaa uusia. Ikävä kyllä olen myös aina satsannut kauniisiin ja mukavan värisiin ruukkuihin. Ikäväksi jutun tekee se, että eihän kauniita ja sointuvia ruukkuja ole poiskaan raaskinut heittää. Ruukkuja on siis aikojen myötä kertynyt aivan liikaa. 

Tänään tartuin toimeen ja päätin pistää parvekkeen ruukkuineen viimein kuntoon, kun ilmakin alkaa olla mukavan kesäinen ja parvekkeelle olisi kiva mahtua itsekin viihtymään vaikkapa kahvikupposen kera. Parvekeoperaatio piti sisällään seuraavat toimet:

1) Parvekkeen maton tamppaaminen ja kalusteiden raahaaminen sisälle pois tieltä.

2) Viime kesäisten kukkamultien ja kuivuneiden köynnösten poistaminen. Irtotavaran arvioiminen ja sijoittaminen. Valtaosa sijoittui roskikseen kuten 3 kpl umpilikaisia ja röhnäisiä muoviämpäreitä. Oma lukunsa oli parvekkeelle tekstiilituholaisilta "turvaan" tuodut vaatteet, joista myös nyt hävitin osan ja säästettävät pakkasin jätesäkkiin aikomuksena saunottaa varmuuden vuoksi koko pino sitten kun sopiva lainasauna löytyy. Säästämäni vaatteet vaikuttivat ötökättömiltä, mutta niistähän ei koskaan voi tietää varmuudella, joten ne päätyvät saunaan ja sieltä suoraan muovilaatikoihin tai vakuumipakkauksiin. Postaan myöhemmin erikseen koko ötökkäshow'sta ja sen taustoista ja vaikutuksista, joista osa yllättäen on ollut selkiyttämisprojektini kannalta jopa positiivisia.

3) Uusien parvekekukkien istutus sopiviin ruukkuihin. Lisäksi ruukkujen valitseminen vielä muutamille yrteille, jotka ajattelin laiskuuttani ostaa ruokakaupan vihannesosastolta ruukuissa ja istuttaa ne vaan kasvamaan omalle parvekkeelle.

4) Ruukkujen läpikäynti (jonkinlaisen tuskastumisen ja kärsimättömyyden vallassa). Niitä vaan oli niin liikaa. Arvioin ruukut yksi kerrallaan. Monista pienikokoisista päätin oikopäätä luopua, sillä niitä tarvitaan äärimmäisen harvoin. Päätin luopua myös rumista ja homehtuneista sekä kaikista pinnoittamattomista perussaviruukuista. Jälkimmäiset eivät oikeasti toimi, sillä eteläikkunat ja eteläparveke ovat niin kuumia, että aavikon kaktuksetkin kuolevat kuivuuteen, jos ne laittaa saviruukkuun. Veden saa pysymään vain sellaisissa ruukuissa, jotka eivät ime kosteutta itseensä. Luovuin myös noin kymmenestä aivan kauniista ja hyväkuntoisesta ruukusta, jotka eivät ehkä värinsä tai kokonsa suhteen tuntuneet kaikkein rakkaimmilta tai tarpeellisimmilta. 

Ne ruukut, jotka päätin vielä säästää, mutta joita juuri nyt en tarvitse, päätyivät kellariin ja mahtuivat yhteen isoon Citymarketin kestokassiin.

5) Lattian ja pintojen pesu. Hirvittävän työlästä. Ohuenhienoa multaa ja katupölyä oli kaikkialla ja todella paljon. 

6) Lopuksi viimeistely eli maton ja kalusteiden (pieni taittopöytä+ kaksi taittotuolia) asettelu parvekkeelle. Vaihdoin myös hieman järjestystä muutenkin aiemmasta poikkeavaksi. Tuikkutilpehööra jäi niille sijoilleen. Pistän mietintään tarvitsenko ihan noita kaikkia roikkuvia.

Lopputulos näyttää tältä:

Paprika ja tomaatti tulivat istutettua, valitut ruukut jäävät odottamaan yrttejä ja köynnökset pääsevät kerrankin ajoissa kasvuun, joten ehtivät tänä kesänä ehkä kukkimaankin:

Huomioita: Parvekkeen koko tuntui kaksinkertaistuvan, osaksi kalusteiden ja kukkatasojen uudelleensijoittamisen kautta ja suurimmaksi osaksi tavaramäärän radikaalin vähentämisen takia. Palkinto odottaa huomenaamulla, kun aamukahvin saa juoda perheen kanssa viihtyisässä ja puhtaassa parvekekeitaassa. Yllättävää projektissa oli, että irtosälää oli jopa yllättävän vähän ruukkuja ja vaatteita lukuunottamatta. Muistelin sitä olleen enemmän, mutta iloiseksi yllätykseksi muistiini palautui nyt, että olinkin raivannut suurimman osan irtoroinasta pois jo viime syksynä. 

Kokemukseni mukaan erinäisten tilojen siistiytymisessä ja tavaramäärän vähenemisessä tarvitaan usein pari kierrosta ja useampiakin vaiheita, kun homma etenee vähitellen kohti parempaa. Kaipa se on osa psyykkistä prosessia, jossa on hiljalleen yhä valmiimpi luopumaan liiasta ja toisaalta myös alkaa vähitellen huomaamaan selkeämmin sen, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Joskus tähän liittyy ahaa-elämyksiä, jolloin oivaltaa tilan käytön suhteen uusia mahdollisuuksia ja pääsee paremmin irti vanhoista epäkäytännöllisistä tavoista ja tottumuksista.

Yhdestä asiasta minulle tuli tosi paha mieli. Heitin huonokuntoiset ruukut suoraan roskikseen, mutta kauniit, hyväkuntoiset ja kaikin puolin käyttökelpoiset asetin taloyhtiömme roskakatokseen roskiksen viereen esille, jos joku sattuisi tarvitsemaan hyväkuntoisia nättejä ruukkuja, joita minä vaan en satu enää tarvitsemaan. Pari tuntia myöhemmin vein taas roskia, ja huomasin ruukkujen kadonneen. Ilahduin ensin, mutta päätin kurkata kaatopaikkajäteastiaan varovasti pahaa aavistellen, ja valitettavasti aavistukseni osui oikeaan. Joku idiootti oli heittänyt kaikki hyväkuntoiset ruukut jäteastiaan ja ilmeisesti niin voimalla (ja raivolla?) että jokaisesta oli vähintäänkin lohjennut pala. Tämä teki minut hyvin surulliseksi ja samalla hämmentyneeksi. Miksi muutama ruukku ärsytti jotakuta niin valtavasti, että ne piti välittömästi ilmestymisensä jälkeen singota roskikseen. Luuliko joku että laiskuuttani asettelen ne sievästi roska-astian viereen kun en jaksa niitä sinne asti heittää? Harmittaa vietävästi, että kauniit rakkaat ruukkuni rikottiin turhan takia ennen kuin ihmiset olivat ehtineet niitä edes näkemään. Joku ihminen olisi voinut saada itselleen ilmaiseksi ja helpolla tarvitsemansa käyttöesineen, mutta jonkun ikävän ihmisen mielestä hyväkuntoisen ja käyttökelpoisen tavaran on parempi maata rikottuna kaatopaikalla. *huokaus*