Elämä on täynnä uskomattoman kiinnostavia asioita ja elämyksiä voi löytää niin läheltä kuin kaukaa. Jokainen päivä voisi olla omanlaisensa seikkailu, joko tekemisen, tunteiden tai ajatusten tasolla. Elämällä on kuitenkin rajat ja aikanaan se loppuu. Hyvät pyrkimykset siirtyvät eteenpäin, lykkääntyvät siiheksi kun on aikaa, kun on rahaa, kun on jaksamista... Kuinkahan moni meistä elää juuri nyt sellaista elämää kuin haluaisi elää tai tekee enimmäkseen sellaisia asioita joilla on merkitystä? Kuinka moni ohjaa elämäänsä tai tuntee ohjaavansa elämäänsä? 

Minä voin omalta osaltani sanoa olevani varsin tyytyväinen ja onnellinen. Minä olen viimeisinä vuosina saanut takaisin pitkään menetettynä olleen terveyden, vaihtanut ammattia, tavannut elämänkumppanin ja perheellistynyt. Aika isoja juttuja. Kaksi ensimmäistä toteutuivat pitkälti omasta ansiostani ja olivat molemmat välttämättömiä koko olemiseni kannalta ja jälkimmäiset ovat niitä elämän tuomia odottamattomia bonuksia, joiden edessä voi vain olla nöyrä ja kiitollinen.

Elämän isot kuviot piirtyvät jokseenkin kauniisti kartalle. On tullut aika katsoa arjen pienempiä ympyröitä. Kuinkahan moni meistä elää juuri nyt sellaista arkea kuin haluaisi elää ja tuntee ohjaavansa arkeaan? Ainutkertaiseen elämäämme sisältyy iso läjä arkisia velvollisuuksia, jotka voivat tilanteesta ja ihmisestä riippuen olla joko taakkoja tai voimavaran lähteitä, ja ne on hoidettava joka tapauksessa jollain tavalla. 

Minun arkeni ei ole ihan mahdotonta, mutta tunnen, että se voisi olla todella paljon parempaakin. Ennen kaikkea haluaisin tuntea ohjaavani arkeani ja hallitsevani asiat. Kodinhoidolliset kyvyt eivät ole paras puoleni. Olen aika suurpiirteinen ihminen, jolla on huono huomiokyky yksityiskohtien suhteen ja valitettavasti sotku ehtii yleensä pahaksi ennen kuin havahdun. Olen aina ollut huono toteuttamaan rutiineja ja haahuilen useiden eri asioiden välillä. Käytän itse asiassa varsin paljonkin aikaa erilaiseen järjestelyyn ja siivoiluun, mutta se vaan ei tunnu riittävän edes normaalin järjestyksen ylläpitoon. Kiinnostuksen kohteitakin on paljon ja joskus "kampanjoin" jostain asiasta innostuen, jolloin siivousasiat jäävät vähän enemmänkin rempalleen. Tähän kun lisää sen, että tavaraa on kertynyt matkan varrella aivan liikaa, niin työsarkaa riittää. Järjestäytymättömyyteni ulottuu myös muille alueille tuottaen myöhästelyä, kroonisia kirjastokirjojen palautusten myöhästymisiä, epäterveellisen ja huonon ruokailurytmin itselleni ja muiden hoidettavien asioiden unohtelua. Asiaa ei helpota se, että mieheni on myös enemmänkin kaltaiseni hutilus kuin jämpti ihminen.

Välillä tuntuu siltä, että arki on tulipalojen sammuttamista, aina on kiire ja jotain on hoidettava heti ja sännättävä sitten tänne ja tuonne, että kaikki tulee hoidettua ja apua, nyt unohdin sen yhden jutun ja nyt toisen. Kutsun tästä seuraavaa tunnetilaa kiireen tunteeksi, joka on epämiellyttävä tunnetila enkä usko, että se on suoraan verrannollinen ihmisen todellisen kiireisyysasteen kanssa. Luultavasti varsin monilla on paljon enemmän asioita hoidettavaan kuin minulla, mutta he eivät tunne oloaan yhtä kaoottisiksi. Hoitamattomina ja epäselvinä roikkuvat asiat siellä kolkuttelevat takaraivoa ja mikä ikävintä, ne tulevat jollain kavalalla tavalla mukaan myös hetkiin, joiden kuuluisi olla vapaa-aikaa ja rentoutumista varten. 

Joku viisas on joskus päästänyt kynästään sen itsestäänselvyyden, että elämä ei koostu huippukohdista vaan siitä perusarjesta, jota elämme. Arjen pienet ympyrät eivät voi olla vaikuttamatta elämän suuriin kuvioihin ja siihen elääkö ihminen ainutkertaista elämäänsä kuten todella haluaisi. Minä tarvitsen vapaata olemista, aikaa ajatella, hykerryttäviä hetkiä läheisten kanssa ja hetkeen hyppäämistä vaikka metsäpolun kukkasen tai hyvän kirjan ääressä. Olisi mukavampaa kun perusasiat sujuisivat hallitusti, ympäristö olisi seesteisempi ja yksinkertaisempi ja jäisi stressitöntä aikaa näille todella tärkeille asioille. Haluan keskittyä arjen perusaskareiden kunnolliseen opetteluun, oman toimintani ja kotini järjestelyyn, jotta jatkossa voisin askarrella tavaran ja kodin töiden kanssa mahdollisimman vähän ja sujuvasti. Suunnitteleminen, tavaran raivaus, rutiinien opettelu ja moni muu asia vievät tietysti paljon aikaa ja energiaa, mutta uskon että vähitellen homma alkaa palkita enemmän kuin viedä voimia. Muutos tuskin on myöskään täysin suoraviivainen, mutta pieni askelin edetkäämme! Tervetuloa seuraamaan etenemistäni kohti elon ja arjen lauhkeaa vyöhykettä, jonne kaaos ja kiireen tunne eivät pääse pesiytymään!