Ajanhallinnasta ja ajan kesyttämisestä puhutaan paljon. Aikaa ei kuitenkaan voi hallita ja ajan hahmottaminen taltutettavana luonnonvoimana on jossain määrin katseen kääntämistä pois itsestä ja omasta vastuusta. Aikaa ei voi hallita. Voimme hallita ainoastaan omia tekemisiämme ja valintojamme emmekä aina niitäkään. Omia valintojamme rajoittavat oman itsemme lisäksi toiset ihmiset (esimies, puoliso, perhe, ystävät, vuokranantaja tms) ja ihmisten luomat organisaatiot (verottaja, työnantaja, pankki ym), eivät aika.
Myös ajan kulumisesta puhutaan. Vuodet kuluvat. Eivät ne kulu. Aika ei häviä minnekään, se vain puksuttaa eteenpäin. Se ei kulu eikä sitä tule lisää. Me ihmiset kulumme ja maailma muuttuu, ei aika, sillä sitä riittää vaikka me ihmiset jätämme tämän maailman jokainen kerrallaan.
Hallintakin on illuusio. Kukaan ei pysty hallitsemaan elämäänsä täysin. Kaikenlaiset elämän realiteetit tulevat nopeasti vastaan. Moniin niistä ei itse pysty vaikuttamaan ja toisinaan nekin asiat, joihin meillä periaatteessa olisi vaikutusmahdollisuuksia, eivät mene parhaalla mahdollisella tavalla.
Minusta tämä ei ole kuitenkaan ole syy synkistellä, vaan luopua liiallisesta hallinnantarpeesta. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, sillä pyrinhän itsekin pois kaaoksesta kohti järjestäytynyttä ja hallitumpaa arkea. Elämän ja arjen hallintaa ei vain pitäisi ajatella itsetarkoituksena eikä mahdollisen suurena hallinnan pyrkimyksenä. Hallintaa voisi ajatella enemmänkin työkalupakkina, joka helpottaa luovimista arjen haasteiden seassa. Epäonnistumisia ja pettymyksiä tulee vastaan kaikille, ja hyvää elämän ja arjen hallintaa onkin olla tuhlaamatta aikaa yrityksiin varmistella ja kontrolloida kaikkea.
Hyvä hallinta on perusasioista huolehtimista niin, ettei elämä muutu liian stressaavaksi toisaikaisista syistä. Se on myös olennaiseen keskittymistä sekä kohtuuden ja rajojen ymmärtämistä. Hyvä hallinta on itsensä suojelemista liialta. Se on sitä, että osaa järjestää itselleen aikaa elää. Jos yrittää hallita kaikkea, huomaa pian menettäneensä kontrollin omasta itsestään. Muistelen psykoterapeutti Katriina Järvisen jossain haastattelussa kertoneen naisten pyrkivän kontrolloimaan aina vain enemmän kaikkea ja haalimaan valtavasti asioita elämäänsä. Ulkonäön pitää olla tiptop, urakehitykseen on panostettava täysillä ja vielä lapset pitäisi hoitaa kuin paras malliäiti. Lopulta tulee romahdus ja uupumus ja terapia. Hän kummasteli miksi aikuiset eivät osaa asettaa rajoja itselleen, vaikka vaativat niitä omilta lapsiltaankin.
Liiallinen hallinnan pyrkimys voi siis romuttaa elämänhallinnan kokonaan. Nautinto katoaa ja suorituksia ahmitaan päivästä toiseen. On outoa, että meillä ihmisillä on niin valtava kiire, vaikka meillä on käytettävissä olevaa aikaa enemmän kuin koskaan historiassa. Pystymme muutamassa tunnissa taittamaan sellaisia matkoja, joihin ennen kului jopa kuukausia ja saamme viestimme perille välittömästi viikkojen odottelujen sijasta. Saamme lyhyessä ajassa tehtyä enemmän asioita kuin esivanhempamme koko elämänsä aikana. Miksi se ei vieläkään ole tarpeeksi? Hyvää hallintaa on se, että arvostaa sitä mitä on käsillä kullakin hetkellä eikä ole jo matkalla kohti seuraavaa. Hyvää hallintaa on se, että ymmärtää ettei aikaa ja elämää voi hallita. Tekojaan ja valintojaan voi hallita vain sen verran, että tekee elämänsä mielekkääksi ilman, että hallinnasta tulee päämäärä ja itsetarkoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti